Kylläpäs taas tämäkin aamu ottaa koville nousta. Hieraisen silmiäni ja laitan lasit päähäni. Otan kävelykepit sänkyni vierestä, hipsuttelen televisiolle ja laitan sen päälle. Huomenta Suomi alkaa aivan kohta. Yöpaita päällä menen laittamaan veden kahvipannuun ja sen levylle. Taas jalkojani särkee niin kovasti. Karhuvaara juttelee jo televisiossa kun pääsen takaisin sänkyyni. Otan aamulääkkeeni. Hörppäsen kahvia päälle. Se on kovin kuumaa ja taas unohdin laittaa tekohampaat suuhuni.
Huomenta Suomi loppuu, puhelin pirahtaa, minä nostan luurin. Tiedän että siellä on Aino. On hänen vuoro soittaa koska minä soitin eilen. Puolisen tuntia juteltuani olen kuullutkin jo kylän makeimmat juorut. Suljen puhelimen ja nousen vaivalloisesti. Vien kahvikupin keittiön pöydälle ja haen postin oveltani. Nautin vielä yhden kupposen kahvia ja luen päivän lehden...
Kuulostaa tulevilta eläkepäiviltäni...no ehkei sentään mutta autenttisen oloista tekstiä ja leppoisaa vanhuksen elämän kuvausta!
VastaaPoistaEläkepäiviä tuossa taidetaan viettää...
VastaaPoistaAinon puhelu ja tekarit paljastivat, kuulostaa ihan omalta mummultani! :D
VastaaPoistaToivottavasti ei omat eläkepäiväni ole tuollaisia D:
VastaaPoistaTämä on sitä aikaa, kun elämän merkittävimmäksi mieheksi on tullut Lauri Karhuvaara...
VastaaPoistaJouni P.